Heinäkuun helteillä – ja sadepäivinä – käynti Satakunnassa on antoisaa. Porissa keski-ikäinen heinäkuu tarjoaa vuosittain, ja samanaikaisesti niin kahlaajamuuton, Suomi Areena- ja Pori Jazz –tapahtuman, ja Suomen juhlavuonna 2017 Finnwalk –tilaisuuden kaupungin keskustassa. Antimet on katettu niin luonnon havainnointiin kuin ympäristö-, kulttuuri- ja yhteiskuntakeskustelulle piripintaan. Tapahtumien päivämäärät ovat olleet tiedossa jo kauan, mutta luonto ei kumarra havainnoijan tarpeita. Luontoa ei voi ”päiväämäröidä”, eikä sovittaa omien tarpeiden mukaiseksi; merivedenkorkeus, tuulensuunta ja kahlaajalintujen pesinnän jälkeinen muutto ei toimi ihmisen tarpeiden mukaan – tilastoja ja viimeaikaisia havaintoja kannattaa kuitenkin tutkia. Preiviiki-Yyteri retkeilyreitti leveine pitkospuineen johtaa lähekkäin oleville lintutornille, joista on erinomainen näkymä alueelle hieman eri kulmista. Lietteillä kipittää tyllejä, meriharakoita ja eri vikloja. Tiirat, lokit ja lepäilevät omalla särkällään paikan tunnuslintujen ristisorsien kanssa. Välillä ruovikosta nousee kurkien ja harmaahaikaroiden pitkät kaulat. Sitten on kaakattavien merihanhien vuoro tehdä siirtymälento parvena. Koko ajan tapahtuu jotain. Merivedenkorkeus + 12 cm, särkkiä ei ole liiemmälti. Sitten näkyy kaivattuja sirrejä; suo- ja kuovisirrejä…. ja kas punakuirejakin. Lapin-, pikku-, pulmus- tai isosirrejä ei tällä kertaa linssiin satu. Lämpö ja vähäinen tuuli saa sudenkorennot liikkeelle. Saan seurakseni nuoren merisinikorennon (joka on nuoruusasteellaan nimestään huolimatta keltainen). Se taittaa matkaa sisämaahan johtavan hiekkatien suuntaisesti, pysähdellen aina muutaman metrin päähän, kääntelee päätään ja jatka taas ”helikopterimaisesti” matkaansa. Yhtäkkiä tämä merenlahtien upea nuorukainen on kadoksissa. Miellyttävä tapaaminen.
Satakuntaa etelään suunnattaessa ropsauttaa kunnolla. Kasvien lehdillä kimaltaa vesihelmet. Kesäinen merituuli kuivattaa nopeasti ja kohta lehdillä levänneet vesipallerot ovat haihtuneet. Eurajoella, ruuhkaisimmalta ja tieltä länteen, sillan takaa häämöttää Vuojoen kartano. Pihapiiri on upea, ja sekä sisä- että ulkotiloissa on ympäristöä ja luontoa kommentoiva Ympäristökoru3 taidenäyttely. Työt ovat omintakeisia. Lisäksi alueen eleganssi kutsuu matkailijaa jäämään yöksi, Satakunnan eteläosiin, ja siten Raumalle on vain kivenheitto Eurajoelta. Vanhan Rauman miljöössä tuntee palaavansa johonkin aikaan jota ei oikein osaa määritellä. Peppipitkätossumaisia katuja on miellyttävä kävellä. Taloja kunnostetaan vanhaa kunnioittaen. Hetken varjostaneet pilvet ovat kaikonneet, tekee mieli pysähtyä kahville auringon paisteeseen. Naakat tutkivat… niin kaikkea, ja järjestävät ohjelmaa vanhan ajan kaupunkielämän tapaan ollen loistavaa kahviseuraa.
Tagit: Nuorgamista Hankoon 55 päivää luontokuvia Satakunta Yyterin lietteet Preiviik-Yyteri retkeilyreitti Vuojoen kartano Vanha Rauma Takaisin
