Totta on, että kesä on edennyt jo pitkälle, mutta kyllä Varsinais-Suomessa niityt ja pellonlaiteet sirisee ja raksuttaa ennätyksellisesti. Ensin ääntelijöitä ei näe. Kokemus kuitenkin todentaa, että rauhallinen kävely heinikkoista peltotien laitaa on riittävä keino saada heinäsirkat ja hepokatit pomppimaan esiin, ja vieläpä joka askeleella. On keskityttävä yhteen pomppaavaan ja naulittava silmät kiinni tähän. Siinä se on. Laitilalaispellon pientareella pää puntaroi nopeasti hepokattien ja heinäsirkkojen piirteiden eroavaisuuksia; koko (hepokatti suurempi), tuntosarvet (hepokatilla pidemmät), jalkojen asento levossa (hepokatilla kolmiomaisesti takaruumiiseen nähden ja heinäsirkalla takaruumiin suuntaisesti) , takaruumiin piikki (hepokatilla munanasetin)…. näkyvissä olevalla yksilöllä on pitkät tuntosarvet. Lepotilassa ne menevät ruumiin yli – heinäsirkalla olisi lyhyemmät. Uusi askel, ja samat kujeet. Sitten kuuluu raksutus aivan vierestä, mutta raksuttajaa ei ole helppo löytää. Rauhallisesti odotellen heinäsirkka antaa ääninäytteen linssinläpi. Heinäsirkat raksuttavat hankaamalla väkäsellisiä takajalkojaan siipiinsä (hepokatit jalkojaan vastakkain). Heinäsirkkojen nuoruusvaiheet ovat miniatyyriheinäsirkkoja ja niitä on valtavasti. Nuorukaisen loikka päätyy hämähäkinverkkoon. Kahdeksanjalkaiselta ei mene kauan sirkkasaaliin niputtamiseksi. Tämänkin yksilön rooli on tärkeä niittyeloyhteisön kokonaisuudessa, vaikka suuressa mittakaavassa se jää yhdeksi utuisaksi tarinaksi Laitilan laajoilla pelloilla. Näin ravintoketju toimii. Maa kukittaa, kasvit elättävät, hajottajat hajottavat, ja sama rumba jatkuu vuodesta toiseen.
Heinäkuussa Turun ihmisvilinään voi parhaimmillaan tutustua Tall Ships Racen aikana, jolloin Aurajoen suuhun on ankkuroitunut upeita purjelaivoja – niitä korkeamastoisia. Tapahtuma alkaa ilmavoimien ylilennolla. Koneiden jylinä kirkontornin yli saa miettimään, josko nämä varat olisi voitu käyttää Itämeren suojeluun. Purjelaivathan saavat käyttövoimansa merellä ollessaan uusiutuvasta energiasta. Tämä olisi ollut loogista ja tulevia sukupolvia huomioivaa. Vedenrajasta saa oikean perspektiivin siihen, mitä Tall todella tarkoittaa. Illalla auringon valon tullessa viistosti mastoihin, näkymä on silmiä hivelevä.
Kohti Hankoa Varsinais-Suomessa kulkiessa huomaa syvälle maahan kapeiksi ojamaisiksi uomiksi pureutuneiden jokien olevan sameavetisiä ja törmät rehevän pusikkoisia. Heinäkuussa pesästä lähteneet pikkulinnun poikaset seuraavat emojaan, ja pusikoista kiirii jatkuva ruoan kerjäys. Piikkiössä pensaskerttuemoilla tuntuu vieläkin olevan poikaset kintereillään. Täällä lämpöä, kosteutta ja valoa riittää niin pensaikon eliöille kuin puutarhureillekin.
Vierailu Paimiolaisella kotipuutarhalla, jossa emännän suuri intohimo orkideakasvatuksen lisäksi on hyötypuutarhanhoito, on todella opettavainen sekä miellyttävä kokemus. Erinomaisesti hoidettu puutarha kasvihuoneineen on kuin puutarhadokumenttisarjasta. Kasvihuoneessa kypsyvät tomaatit, mustavadelmat, viinirypäleet, avokadot, ja lukuisat muut hedelmät ja marjat taitavan puutarhurin käsissä.
Matkalla Paimion ja Salon välillä maasto on kumpuilevaa ja avokallioiden päältä voi ihailla laajoja keltaisten ja vihreiden peltojen vuorottelua. Maaston vaihtelevuus ja hedelmällisyys tekee vaikutuksen sirkkain sirityksen säestämänä. Kesä täyttyi Varsinais-Suomessa, satokausi on käsillä.
Klikkaa videolinkkejä > Heinäsirkan raksutus > Hämähäkin ateria
Tagit: Nuorgamista Hankoon 55 päivää luontokuvia hepokatit heinäsirkat Varsinais-Suomi Takaisin