• Nuorgamista Hankoon 55 päivää luontokuvia, 25.7.2017. Hangossa

    Varsinais-Suomesta maamme mantereen eteläisimpään kärkeen – Hankoniemeen – voi matkata toisinkin kuin ”tuhatta-ja-sataa” valtateitse. Vaihtoehto on esimerkiksi tie 52, josta pääsee Kiskonjoen ylitettyä Tenalan kylän kautta idylliselle maantielle kohti Hankoa. Tenalan kirkontornissa päivystävät naakat ja edessä kasvaa valtava vaahtera, jonka auringon- tai sateensuojaan mahtuisi joukkueellinen lajitovereita. Täältä johtaa kiemurteleva tie Hankoon.  Paahteisena päivänä idyllinen hiekkatie vie aikaan entiseen. Puiden varjot juovittavat taajaan pöllyävän tien. Kumpuileva maasto peltoineen ja niittyineen tarjoaa näköalapaikan Gennarbyn lahdelle. Tienvarsien korkealle kohoavien karhunputkien kukintopallot houkuttelevat puoleensa mielenkiintoisia niveljalkaisia. Kuusi- ja kahdeksanjalkaisten ohella alueella laiduntaa myös paljon nelikavioisia hevosia, jotka tuovat loppusilauksen elovenamaisemalle. Virmojen hännät huiskivat paarmoja yhtenään. Seuralliset hepat kirmaavat mielellään kulkijan luokse herkkupalojen, rapsutuksen toivossa tai kenties paarmojen hätistyksen apuriksi.

    Hankoon saavuttaessa tietää olevansa Manner-Suomen eteläpäädyssä. Meri on läsnä kaikkialla. Hangon Vapaudenpatsaan tuntumassa meri on aivan liki. Hanhet lipuvat poikasineen rannan tuntumassa. Lahden kalalokki on ärhäkkänä merilokille – syystäkin – merilokille kun maistuisi varmasti tuore kalalokkinuorukainenkin. Kalakaijan pitkään toistuvat koukkaukset saavat lopulta merilokin suuntaamaan ulapalle.

    Hankoniemen Uddskatanin luonnonsuojelualueella on monimuotoinen luonto aina meren karukkorannoista reheviin metsiin. Rannikollemme tyypillisesti maankohoaminen tuo neitseellistä maata esiin, ja uuden maa-alueen olosuhteet ovat karut. Hiekan ja soran peittämillä rannoilla kasvien pioneerilajit ottavat ensin vallan. Merikaali on juuri tällainen, ja kasvaakin näillä maamme eteläisimmillä rannoilla. Merikaalin kukat houkuttelevat hyönteisiä. Kasvin mehevät lehdet maistuisivat myös niin lampaille kuin myös oikein kasvatettuna parsan tapaan ihmisillekin. Luonnonsuojelualueella herkkua vain ei saa käsitellä ja kerätä, hyvä niin. Niemenkärkeen päästessä edessä on näkymä Suomenlahdelle. Tämä on Manner-Suomen eteläisin piste. Kärki suuntautuu lounaaseen, ja silokallioluotojen takaa aukeaa ulappa. Seuraava isompi maa-alue on Ruotsin suurin saari - Gotlanti, ja jos sopivasti katsoo hieman vasemmalle eli itään, linja osuu Puolaan.

    Nuorgamista Hankoon 55 päivää luontokuvia -blogisarja (Nuorgamin rajakiveltä Hangon eteläkärjen kivimonumentille länsirannikkoa pitkin, 1527 km + Hangon Vapaudenpatsaalta eteläkärkeen 6,4 km) päätyy tähän, sillä Manner-Suomea kulkien ei etelämmäksi pääse. Suomi on hieno maa, sen luonto ainutkertaista ja suojelemisen arvoista. Luonnon vaaliminen on perustuslakiimme sisältyvä kansalaisvelvollisuutemme (PL (1999/731) Vastuu ympäristöstä 20.1 §), ja ennen kaikkea iloinen ja nautinnollinen asia, jonka avulla pidämme maamme viihtyisänä meille sekä mielenkiintoisena kohteena ulkomaalaisille kanssakulkijoillemme. Kiitos sinulle, joka olet seurannut matkassa Suomi-neidon kiharoista hameenhelmaan, lukenut jonkin blogeista, katsonut yksittäisiä kuvia tahi videopätkiä. Viihtyisää ja loisteliasta loppukesää Hyvä lukija!

     

    Tagit: Nuorgamista Hankoon  55 päivää luontokuvia  Uddskatanin luonnonsuojelualue  Hankoniemi  
      Takaisin
    0 kommenttia:
    Kommentoi:
  •   Arkisto