Oravaisten lintutornista näkee kauas kirkkaalla säällä. Kaukoputkella ulapalle katsottaessa saaret ja kivet näyttävät leijuvan ilmassa, meri väreilee lämpöä. Tasainen tuuli painaa lämpimän vihreää ruovikkoa sisämaalle. Luhtaniitty kuhisee lintuja – tiiroja, lokkeja, puoli/kokosukeltajasorsia, pikkukahlaajia, harmaahaikaroita - ja rantaruovikko pajukkoineen pikkulintuja, ruskosuohaukka saa sopivan hämmennyksen aikaan, nuolihaukka ei niinkään. Ruokokerttusen säksätys on taukoamatonta. Tiirojen ja lokkien kyltymätön makupalojen haku ja niistä kinastelu ei liikauta ylhäisessä yksinäisyydessään elegantisti lipuvaa kyhmyjoutsenta. Ilta-auringon vastavalo Oravaisten lahdella on kiehtovaa kuvaajalle. Maisema muuttuu hetkessä kuparin-, kullan- ja hopean hohtoisuuden välillä. Silmiä on myös siristettävä. Siristys tuo aitouden - epätarkkuus ja kontrastit sijoittavat lämmön ajatuksiin tuoden mielenkiinnon, kaikki ei näy heti tai ole selvää. Kimmellyksestä, vastavalosta tai laineikosta voi löytää rauhassa malttaen lisää eliölajeja. Kuva täydentyy mielen kesäillaksi.

Klikkaa linkkejä > Tyyni sää merellä  > Kimojoen rantaluhdan elämää