Aamulla Kaunispään laella. Ensin on vain sinisen sävyjä loputtomasti. Sitten ymmärtää katsoa muutakin kuin taivasta. Laella puita ei ole, on vain kiveä, jäkälää ja varpukasvillisuutta. Rinteen reunan takana alempana on metsää – mäntyjä, täällä ei ole kuusia. Helppoa on nähdä missä tunturin puukerros loppuu. Sitten ymmärtää katsoa toiseenkin suuntaan, lunta. Minne vain rinteessä pysähtyy, kuulee vedeksi sulaneen lumen solinan. Se onkin jo toinen tarina.

 

Tagit: 55 päivää luontokuvia  Nuorgam Hanko  Kaunispää  Tunturit  Tunturikasvillisuus    Takaisin