Merenkurkun alueella puhutaan ruotsia – Jakobstad, Oravais, Maxmo, Vasa, Veikars, Toby, Malax, Närpes… Pellot vain suurenevat, ja vihreän lisäksi on tähän vuodenaikaan sekä keltaisia rypsi- että valkoisia kuminapeltoja. Kettutarhojen määrä hämmästyttää. Suuria kasvihuoneita on valtavasti. Närpeksen alue on kuuluisa tomaattien kasvatuksesta, paikallinen hotellikin on nimeltään Red & Green. Hevoset laiduntavat paarmat seuranaan. Varsoilla ja ihmisnuorilla näyttää olevan sama taipumus, aamupalalle on vaikeahkoa nousta. Maxmon Klemetsgårdarna tarjoaa historian havinaa ja maalaisidylliä ylläpitävän yösijan. Tuntuu, että luonto ja ihminen kulkevat pihapiirissä sovussa. Tervapääskyille on laitettu pönttö joka talon seinustalle. Talon kissa antautuu hetkeksi rapsutukselle, mutta loikkaa matkaansa, kun rapsuttaja katsahtaa yli lentävää mehiläishaukkaa. Peltojen väliin mahtuu maantie, ja toisinaan pätkä metsäistä taivalta. Heinäkuu on oiva aika ihailla kuivan kangasmetsän karhunsammalten itiöpesäkkeitä ja miksei myös metsiemme vikkelää nisäkästä. Pienissä viehättävissä kylissä on vanhoja taitavasti tehtyjä käsityön helmiä. Helsingbyn vanhaan kivisiltaan heijastuva vedenvälke saa pysähtymään. Nuorgamista Hankoon kävelevä ylittää sillan, tapaaminen ikuistetaan varjoselfienä.

 

Tagit: Nuorgamista Hankoon  55 päivää luontokuvia  Merenkurkku  Klemetsgårdarna    Takaisin